Minä täällä taas

Ei ole oikein tullut kirjoiteltua kaiken hässäkän keskellä. Tai no jaa, ei oikeastaan ole ollut mitään hässäkkää vaan väliaikainen unohdus eli laiskuus

 

Minulla ei oikeastaan ole mitään erityistä puheenaihetta, päätin vain tulla tänne lörpöttelemään päättömia asioita muistaessani taas blogin olemassaolon. 

Asiasta kukkaruukkuun (tai kynäpurkkiin, ihan miten vain) olen nyt "virallisesti" lopettanut punaisen lihan syönnin. En siis ole islamin uskoinen tai mitään siihen suuntaan, en vain halunnut syödä sitä enää :D Joidenkin mielestä se on outoa, mutta ei se minua haittaa. Tarkemmin ajatetuna en oikein jaksa ollenkaan välittää mitä ihmiset minusta sanoo, kunhan eivät paljoa hauku. Jos haukkuvat niin minulla on paha tapa kostaa :D 

*pään sisällä*

Paha Mio: Kosta kosta kosta kostaaahh!

Hyvä Mio: Mitäs jos otettaisiin rauhallisesti ja jätettaisiin kostaminen väliin?

Paha Mio: Ei käy!

Hyvä Mio: Sen on käytävä tai tästä ei seuraa mitään hyvää.

Paha Mio: Haittaako se?

Hyvä Mio: Se hankaloittaa elämää huomattavasti.

Paha Mio: Haittaako se?

Hyvä Mio: Haittaa.

Minä: Turpa tukkoon molemmat!

 

Anteeksi välikohtaus, en voi itselleni mitään.

 

*jälleen pään sisällä*

Paha Mio: Buahahahahaaa, voitin!

Hyvä Mio: Kuinka niin?

Paha Mio: Voitin koska hän ei voi itselleen mitään! *voitontanssi*

Hyvä Mio: Hän kyllä tarkoitti kaiken tämän kirjoittamista ylös, ei kostamista.

Paha Mio: Aivan sama, voitin silti.

Hyvä Mio: Jahas

 

~Mio

Inhoan sitä tunnetta, kun en keksi, minkälaisen kuvan ottaisin tai mitä piirtäisin. Se on kamalaa! Pää on ihan tyhjä ja paperi hohtaa valkoisen edessä, tai pullip-nukke makaa pöydällä hiukset sotkussa. Tai sitten puolivalmis piirustus odottaa piirtäjäänsä, eikä piirtäminen voisi vähempää kiinnostaa. Olisikohan jossain kauppa, josta voisi ostaa ideoita tai inspiraatiota? Itse pystyn helposti kuvittelemaan lähes huomaamattoman kaupan jossain kadunkulmassa, josta kyseisiä asioita voisi hankkia. Löytyisiköhän esimerkiksi Intiasta sellainen? Dubaista, se on iso ja varsin täysi kaupunki. Tai New York, siellä voisi olla sellainen kauppa josta voisi ostaa ideoita valokuvaamiseen. Unohtamatta tietenkään Indonesiaa, Meksikoa, Roomaa tai Tokiota. Vaihtoehtoja on useampi.

Mutta mitä inspiratio ja ideat mahtaisivat maksaa? Paljon, se on varmaa. Mutta kuinka paljon? 100 euroa? Vai 1000? Olisikohan 10 000 euroa liikaa? Ei ehkä kannata miettiä sitä, ennenkuin löytää Ideoita&Inspiraatiota- kaupan.

Itse ostaisin ideoita mielelläni. Tosin jos hintana olisi 10 000 euroa, ostokset saattaisivat jäädä (ja todennäköisesti jäisivätkin) tekemättä.

Ja ainahan on internetin ihmeellinen maailma ja Google kuvahaku, jos ideat loppuvat. :D

-Mio

Eikös se ole niin, ettei jotain asiaa voi tehdä kahta kertaa ensimmäisen kerran? Minusta se on niin. Ei voi olla kahta kertaa ensimmäisen kerran paras kuolun urheilukisoissa. Eikä voi lukea kirjaa kahta kertaa ensimmäisen kerran. Vai voiko? Ei voi ellei elä tietoisesti kahta elämää. Enkä minä ainakaan tiedä ketään joka olisi tehnyt niin.

Tämä on siis blogi. Kirjoittelen tänne mietteitäni, novellaja, tarinoita, kirja-arvosteluja... mitä nyt satunkaan keksimään. Eli todennäköisesti tämä blogi ei tule sisältämään mitään järkevää tietoa. Tai ei ainakaan mitään ellaista mitä suurin osa ihmisistä pitää tärkeänä tietona. Minusta tärkeää tietoa saattaa olla vaikka se, että tiedän kuinka monta Myyttihovi- tai Olympoksen sankarit-kirjasarjan osaa on olemassa.

Teidättekös mitä? Tämä on tavallaan toinen ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogia. Minulla nimittäin oli blogi, mutta unohdin sen nimen, enkä voi enää käyttää sitä. Joten tein tämän blogin. Tavallaan tämä on siis toinen ensimmäinen kerta, tämä on toinen ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogin ensimmäistä artikkelia. Niinhän se menee kaikella mahdolisella päässäni olevalle logiikalla ajatellen. Sitä logiikkaa ei muuten ole paljon, vaikka olenkin jo 14 ja blaa blaa. En ole kovin.. normaali ihminen. Olen epämormaali. Ernu. Niin ne toisinaan sanovat. Mutta ei se haittaa, myönnän sen oikein mielelläni, en nimittäin oikein pidä massateineistä. Vaikka voihan normaali olla ilman että on massateini. Ainakin luulen niin. Meidän koulussa on niin paljon massateinejä/puolimassateinejä ettei tavallista normaalia voi oikein erotella.

Ottakaa huomioon, ettei tämän blogin kirjoittaja (eli minä, ylllätys yllätys) pidä täällä minkään laista järjestystä, epämiellyttävien kommenttien poistamista mukaan lukematta. Saatan siis ensin puhua massateinestä ja vaihtaa sitten puheenaihetta aikomukseeni lopettaa punaisen lihan syönti.

Asiasta puheenollen, aion lopettaa punaisen lihan syönnin mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Syynä on, etten pidä puaisesta lihasta.

 

- (sanotaan vaikka) Mio